Lupasin vahtia kaverin kakaroita. Meneehän ne oman jälkikasvun kanssa ihan ok tuossa. Mutta herran jestas että kuinka voi olla vittu typerä se mun kaveri, jotenkin naiivi, välillä ihan kuutamolla. Yksi sen kakaroista on jotenkin ihan kemppa. Ei osaa puhua kunnolla, enkä saa siis selvää siitä, vaikka on esikouluiässä. Kai se jotain terapiaa saa tai hoitoa, en mä tiedä, enkä kyllä kyselekkään. Paskaaks se mulle kuuluu loppujenlopuksi. Onneks oma jälkikasvu on tervettä geenistöä.
Koko lauma nukkuu tuolla onneks. Pitää varmaan kömpiä äijän viereen itsekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti