Pieru

Joku halusi jutella pieruista ja pieremisestä. No sehän passaa sillä mua on pierettäny nyt varmaan viikon. Jotain mä olen syönyt erilaista. Tai sit en. Ehkä olenkin niin paska että alkaa eksessiivistä metaania kertyä suoleen.

On muuten noloa jos on jossain kylässä ja sit alkaa maha huutamaan ja vonkumaan. Kaikki tietää että joo tolla vonkuu maha, sillä on varmaan kauhee pieretys ja ilmaa mahassa, turvottaakohan sitä kauheesti, ja sit kaikki on kiusaantuneita eikä kukaan sano mitään. Sit ite alkaa muka puhumaan tai yskimään tai vaihtamaan asentoo kun maha metelöi. Ja jos se oikein äänekkäästi metelöi niin voi vittu sitä noloutta. Vaikak kuiteskin on ihan luonnollinen asia, toi flatus.

No mulla ainakin se kaasukupla vaeltaa persereiän ja suoliston väliä ja pitää sitä metakkaa mennessään. Varmaan muillakin. Sit kyläpaikassa koittaa livahtaa vessaan ja päästää hiljaisen pihhhhhhhhhhhhhh-pierun. Joskus se ei olekaan hiljainen. Ja mikä pahinta, jos se kaasukupla on ikäänkuin vetäytyny just kun istuu pytylle, se ei tuukkaan ulos ja olo ei helpotu.. sama saatanan suolikonsertti vaan jää päälle.
No sit on ihanaa kun lähtee kotio ja istuu autoon, voi päästää aivan unelmaihanat ja helpottavat jumalattomat pierut.

Oma pieruhan kyllä sitten haisee. Joskus haistelen peiton alla. Lapsena pieraisin sormeen ja haistoin sitä. Useasti. Useinmiten huomaa ettei se haise juurikaan tai sit se haisee sillain.. no ei miellyttävälle mutta omalle ja ei-pahalle.
Rakastan piereskelyä. Kokeilkaapas joskus maata mahallaan, perse pystyssä, sillain kontillaan. Mulla joskus aikanaan rupes pierettämään sillon ja sit sitä ilmaa meni sisäänkinpäin reiästä ja hölpötti oikeen mukavasti.

Pieruhuumori ei taas sinänsä muhun uppoo.