Joo tiiän että lapset on sillain off the limits, mutta tää nyt on sellanen ärsyttävä juttu.
Meillä kävi eilen tutavapariskunta kylässä, niiden pikkulikan kanssa. Se menee kouluun nyt ens kuussa. Ja on TODELLA ujo! Se ei puhu mitään ja piiloutuu vanhempiensa taakse. Yks kerta sen vanhemmat olis menny leffaan ja ulos syömään, ja likka olis jääny meille illaksi ja ehkä jopa yöksi. Se pääty siihen että likka istu tuppisuuna keittiössä eikä suostunu syömään ja itki välillä. Että mua helvetti korpes! Meni iltapalat ihan hukkaan. Eikä se voinu jäädä yöksi, piti soittaa sen vanhemmille kun likka rääky täysillä eikä se voinu edes SANOA mitään kun kysyin että mikä on ja että eiks sulal ole muka yhtään nälkä. Puol yhdeltätoista ne sit joutu hakemaan kakaransa veke.
Mä en taida tykätä koko ipanasta. Vittu että toi on rasittavaa!! Oikeesti! Lapsen ujous on mun mielestä kauhean ärsyttävää. Kun ei voi sanoa mitään ja ei vastata kun kysytään. Älytöntä on se että sen molemmat vanhemmat on tosi suupaltteja ja reippaita ihmisiä. Äh!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
Johtuukohan se jollain tapaa kuitenkin vanhemmista, jos lapsesta tulee tuollainen?
"Johtuukohan se jollain tapaa kuitenkin vanhemmista, jos lapsesta tulee tuollainen?"
Ensin rupesi suututtamaan Tiinan kysymys, mutta sitten rauhoituin. Johtuu, on minun mielipiteeni.
Jos lapsi on elämänsä ensimmäisen kerran yökylässä kouluikäisenä vasten tahtoaan, ventovieraassa paikassa, jossa ei ole käynyt leikkimässä, lapsi voi ruveta itkemään ihan hillittömästi. Siis tottumuksen puutetta.
Jos lapsi tietää, että siellä ne hänen rakkaat vanhempansa pitävät hauskaa - i l m a n h ä n t ä! - niin johan kyynelkanavat tulvahtavat, pelkästä kateudesta ja mustasukkaisuudesta. Hän on ollut todella tyytyväinen, kun t a a s sai tahtonsa läpi parkumalla niin, että tuttavatädin tärykalvot paukkuivat.
On se n i i n mukava tuo tuttavatäti, kun sen saa tekemään, mitä tahtoo ja näin helposti. Lannistuu ihan pienistä. Heh heh! Voin ihan kuvitella, kuinka hän hekottelee.
Tai sitten se lapsi o n aivan oikeasti ujo. Ujoja ihmisiäkin nimittäin on olemassa ihan oikeasti. Eikä siinä ole vanhemmilla osaa eikä arpaa. Ujolla ihmisellä on ujon ihmisen temperamentti. Ei sitä pysty muuttamaan millään poppaskonstilla. Tosin aikuiset voisivat hieman tukea lastaan sosiaalisempaan elämään.
Lasten kannattaa olla sellaisia kuin ne ovat, jos tahtoo ystävystyä. ;)
Juu, tai sitten lapsella on joku puhumiseen liittyvä vamma, kummitytölläni nimittäin on ja se siis osaa puhua nykyään ymmärrettävästi, mutta sille tulee välillä sellasia hetkiä, että meinaa hermo mennä, kun se ei vastaa yksinkertaisiinkaan kysymyksiin. Vetäytyy täysin itsensä sisälle, se on hetkittäin myös ujo, mutta ei aina kuitenkaan, ja se on ollut meillä tosi paljon, ettei se mistään vieraudestakaan johdu.
Persoonakysymys kai mieluummin, toi ujous ja puhumattomuus, kuin opittu tai opetettu, veikkaisin. Mutta samaa mieltä paskan naisen kanssa siitä, että tuollanen käyttäytyminen on äärimmäisen ärsyttävää, liika ujous on raivostuttavaa ja puhumattomattomaksi heittäytyminen sietämätöntä.
Siis tämä muksu on ollut meillä yötä ennenkin, ja pienen alkukangertelun jälkeen kyllä avautuu leikkimään meidän jälkikasvun kanssa. Vanhempansa kannsutavat sitä ja hermostuuhan nekin loppuviimeks kun likka takertuu ja nyhjää ja syö sormiaan eikä vittu pukahdakaan! Oma jälkikasvuni on aivan toista maata onneks.
Minkäs muksu sille voi jos ON UJO, mutta en minä voi sille mitään että se rassaa mua kun ei voi edes vittu yksinkertaiseen "Onko sulla nälkä?" -kysymykseen vastata, edes pään nyökytyksellä! Sillon alkaa tuntua että perkele toi on mielenosoitusta ja tekis mieli sitten vaikka pistää ulos jäähylle koko ipana. Meillä ei ipanat silmille hypi ja huushollia pyöritä. Että jos ei maita niin sit hammaspesulle ja nukkumaan.
Ujous lähtee lapsesta hakkaamalla.
Ujous lähtee lapsesta hakkaamalla.
Aivan! Kun se kasvaa tarpeeksi isoksi niin toivottavasti hakkaa menemään korkojen kanssa!xD
Ujous on pelkästään hyväksi lapsella.
Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa.
Jos lapsi ujostelee Paskan Naisen seurassa, niin sehän on vain aitoutta.
Hee..
Öitä!
Taitaa olla keskimääräistä älykkäämpi lapsi kyseessä.
Oletko varma, ettei lapsi kokenut sinua päällekäyväksi ja aggressiiviseksi siinä tilanteessa? Ei millään pahalla, vaikutat vaan sellaiselta blogissasi.
Minusta ujo lapsi on paljon parempi kuin sotkeva, suupalttina riehuva kersa.
Hehheh! Voi kuule kun tapaisit minut livenä, niin et uskoisi. Ja kyllä se muksun vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä että se muksu ON ripustautuva ja ujo, jopa äärimmäiseen rasittavuuteen asti.
Ja johan se on selvitty moneen kertaan että se mitä tänne kirjottelen, on niitä purkauksia mitä en koskaan ihan live-elämässä uskaltais tai vois sanoa ääneen. En minä tällainen rääväsuuämmä ole livenä.
Miten kysymys voi suuttuttaa, kun se oli ihan vilpitön kysymys. Olen itse ollut tosi ujo lapsi, samoin kuin siskoni, ja olen miettinyt onko joku mennyt kasvatuksessa pieleen silloin pienenä vai miksi en ole uskaltanut suutani avata.
joskus toivoisin omienkin lapsieni olevan ujoja edes hetken. tässä perheessä kaksi melkoisen ylivilkasta poikaa,
Oletkos sä livenä sellainen nyhverönyyssönen, joka ei uskalla mitään...? Jolla on hiirenvärinen ohut tukka ja hiljainen ääni, yllään pitsineule ja siniset farkut ja jalassa valkoiset avokkaat tai ballerinat? Tai sitten Burberryä - yäk!
Lähetä kommentti